Unelmista totta
Lumilyhty-arpaa myymällä seurat ovat saaneet tienattua mukavasti rahaa toimintaansa ja toteutettua pienten harrastajien unelmia.
 |
HIFK 03 -jääkiekkojoukkue hankki 5 000 euroa
HIFK 03 -jääkiekkojoukkue hankki 5 000 euroa myymällä 2 000 Lumilyhty-arpaa 2010. Myyntituotolla joukkue maksoi osan poikien kuukausimaksuista ja kustansi kaikille Helsingin Malmilla pelatun turnauksen keväällä 2011.
”Lumilyhty-arpa on hyvä ja erittäin helppo varainhankintakeino. Lumilyhdyssä on hyvä tuotto ja poikien oli kiva myydä arpoja. Lisäksi pojat oppivat vähän itsevarmuutta, kun olivat tekemisissä tuntemattomien ihmisten kanssa”, toteaa Sami Hautamäki, joka toimii HIFK 03 -joukkueen joukkueenjohtajana.
Sami Hautamäki ideoi ja toteutti arpojen myynnin. Vaikka joukkue perustettiin syksyllä 2010, se uskalsi ottaa 2 000 arvan myyntihaasteen.
”Joukkueen jokainen poika myi parikymmentä arpaa. Sen lisäksi meitä oli sellainen neljän pojan vanhempien ryhmä, joka otti loput myytäväkseen poikien kanssa. Haimme ja saimme lupia myydä ja myimme kauppakeskuksissa. HIFK:n liigapeleissä saimme luvan myydä katsojille”, Hautamäki kertoo. ”Erittäin toimiva homma oli ovelta ovelle myynti rivitaloyhtiöissä. Kun 7-8-vuotias poika myy arpaa oma pelipaita päällä, hän on sen verran liikkiksen näköinen, että arvat menevät hyvin kaupaksi. Lisäksi pojat tykkäsivät. Me vanhemmat olimme vain poikien tukena ja turvana sekä rahakirstun vartijana, mutta me emme tehneet myyntityötä.”
HIFK 03 -joukkue myy Lumilyhty-arpoja tänäkin vuonna. ”Olemme ehdottomasti mukana. Myytävien arpojen määrää en vielä tiedä, kun kausi on vasta alussa, mutta mukana olemme. Lumilyhty on mukava konsti saada varoja joukkueelle ja sitä kautta kaikkia kustannuksia pienemmäksi”, Sami Hautamäki sanoo.
Sami Hautamäen Julius-poika on yksi IFK 03 -joukkueen pelaajista. Sami-isä sanoo elävänsä omaa unelmaansa joukkueen toimihenkilönä. ”Julius pelaa todella suurella sydämellä jääkiekkoa ja rakastaa lajia. Minä saan olla täysillä mukana toimihenkilönä hienossa organisaatiossa. Realiteetit pitää huomioida, mutta koskaan ei tiedä, mitä pikku miehen kiekkouralla tapahtuu – minun unelmani on pitää ovet aina auki ja taivas rajana”, hän kuvaa suhdettaan lastensa, 7- ja 2,5-vuotiaiden poikien ja 1-vuotiaan tytön, harrastuksiin. ”2,5-vuotias poika odottaa, että pääsee IFK:n kiekkokouluun. Siinä menee vielä yksi vuosi. Hän ei puhu muusta kuin kiekkokoulusta. Kyllä me sellainen IFK-perhe olemme. En gång IFK, alltid IFK – niinhän se menee.”
